(Saara) Mä ja Jenna voitettiin siis backstagepassit mille tahansa 30 Seconds to Marsin keikalle ja päätettiin sitten käyttää ne meidän rakkaassa naapurimaassa Ruotsissa. Vaikka keikalla saatiinkin kuitenkin aika huonot paikat niin koko se keikan jälkeinen aika korvas kaiken. Tätä kokemusta ei tulla unohtamaan ihan heti :) Anyways..here you go:
Heti keikan loputtua juostiin ympäriinsä Fryshusenia etsien backstagea kuin hullut. Kysyimme kymmeniltä eri järjestysmiehiltä mitä meidän tulisi tehdä mutta kukaan ei osannut vastata (”jag vet inte, fråga honom, fråga henne, fråga honom”). Vihdoin kuitenkin löysimme keltapaitasen järjestysmiehen joka päästi meidät aidan toiselle puolelle ja käski meidän odottaa Braxtonin ja Jaredin ”ystävien” (20vee mallien) kanssa. Seistiin siinä ja ihmeteltiin, kunnes lopulta bongasimme kaverin mars piireistä, joka oli kuvannut keikkaa. Menimme tervehtimään häntä ja näimme kun hän jutteli kameramiehen kanssa. Kameramies oli jo lähtemässä kun tajusimme pyytää häneltä apua.
(Saara) Kysyin kameramieheltä [loistavalla englanninkielellä] että missä backstage on, ja selitin tilanteemme (voitimme S+D kisan eikä kukaan tiedä mitään päläpäläpälä…). Hän kysyi kenen kanssa me oltiin ja sanottiin että vain me 2, sitten hän sanoi että ’whatever, just follow me’ ja tehtiin niin kuin käskettiin. Käveltiin lavan ohi alas portaisiin ja Tim tuli vastaan. Sanoin ’Hey, Tim!! High five!’ ja lyötiin kättä Timin kaa ja hän vastasi vielä nauraen ’Heeey, nice to see you guys again!’ Meillä oli kuitenkin kiire juosta kameramiehen perään niin ei ehditty jutella sen enempää Timin kanssa. Jatkoimme matkaa portaita pitkin, jäljellä oli vielä monta kerrosta ja kameramies oli jo kaukana meistä. Huusimme jatkuvasti ’wait, hold on!’ (oli hemmetin vaikeeta juosta semmosii ritiläportaita alas kymmenen sentin koroilla jotka aina välillä uppos niihin reikiin). Päästyämme alas hän neuvoi meitä menemään tummaa käytävää pitkin ja odottaa siinä. Siinä vaiheessa alkoi jännittää ihan helevetisti. Menimme sinne minne käskettiinkin mutta naispuolinen järjestysvalvoja pysäytti meidät ja kysyi kenen kanssa olimme. Vastasimme että olimme vain kaksin josta hän oli vähän hämmästynyt ja selitti että ”you should be accompanied by someone in order to get backstage”, ajattelimme että voihan vittu, taas tätä hemmetin säätöä. Noh, saimme kuitenkin jäädä odottamaan sinne, samalla huomasimme yläkerran huorien tulleen alas. Istuttiin jonkun ison laatikon päälle, otin kulauksen mun kokiksesta ja kun käänsin katseen niin yhtäkkiä Mr. Leto & Company seisoi siinä puolen metrin päässä meistä. Jared tuijotti minua ja kysyi ’w… what are you doing here?’ (yrittäen selvästi miettiä että ollaanko faneja vai mukana sen kaveriporukassa). Sain soperrettua jotakin tähän tyyliin: ’we won the search and destroy mission so we like got backstage passes… (samalla jenna antoi voittokuvan jaredille ja jared alkoi tutkia sitä tarkemmin). Hetken kuluttua hän vastasi‘oh, I remember you! You did a fantastic job, really great..! I remember THIS!”, ja osoitti kuvaa. Jared viittoi meitä luokseen ja seurasimme häntä. Pysähdyttiin sen kaveriporukan luo ja Jared moikkasi vanhoja tuttujaan (*kröhkröh, panojaan*), oli hieman kiusallista seisoa siinä, varsinkin kun Jared alkoi diivailla lähimmälle järjestysmiehelle siitä, että järjestelämät kusee eikä hänen ystäviään saisi sotkea faneihin [awkwaaard]. Onneks huomasin että Tomo viittoi mulle ja käski seurata (”you can come with me” …mitä en ajatellut yhtään pervosti). Kävelin siinä pari metriä kunnes huomasin että nyt jotakin puuttuu, AI NIIN, JENNA! Huusin ”Jenna nyt perkele tuu tänne!!’ ja Tomo katsoi minua vähän oudosti. Jenna juoksi peräämme Jaredin luota ja jatkoimme matkaa hämäriä käytäviä pitkin. Saavuimme vihdoinkin isoon, tyhjään, valkoiseen huoneeseen, jossa oli pieni lava ja PALJON isoja pöytiä ja penkkejä. Tomo: ”Where the hell is everybody? Well, looks like it’ll be just the 3 of us”. Me ei oikein osattu kommunikoida kunnolla, vaan seistiin siinä kuin tollot. Tomon huomattua meidän kommunikaatiopuutteen hän kysyi samaa vartijalta, joka selitti että yläkerrassa vasta kootaan ryhmää joka tulee backstagelle myöhemmin (meidänhän olisi pitänyt olla sen ryhmän kanssa, mutta ei, me mentiin ihan omia teitämme… suomalaista SISUA perkele sentään!). Sitten Tomo alkoi udella meiltä lisää kisasta, ja jälleen alkoi hienot selitykset.. mä: ”the search and destroy mission, you don’t remember it?’ ja Tomo vastasi nauraen “Honestly? No.”. Jatkoin selittämistä kunnes itse Diiva tuli melkeen juosten sisään, nostaen käsiään ja huutaen ‘Oh come on, man! How can you NOT remember it!?’, pitäessään samalla meidän kuvaa (aika näyttävä sisääntulo, pakko myöntää). Tässä vaiheessa mä, Jenna, Jared ja Tomo seistiin yksin siinä isossa huoneessa. Jared alkoi selittämään kisasta lisää Tomolle, joka vihdoin näytti muistavan siitä ainakin jotain. Hetken kuluttua Jared alkoi udella meiltä, että mistä olemme kotoisin ja yllätys yllätys kerroimme, että Suomesta ja hän jatkoi että aiommeko tulla seuraavan päivän konserttiin helsingissä (jared luuli koko ajan että helsingin keikka oli heti ruotsin jälkeen) ja vastasin ”Duhh, obviously!” (ja Jenna taisi sanoa ”yeah, of course”.. hieman fiksumpi kun toi mun ’daa’). Tämän jälkeen Jared jatkoi kysymyksillään ja uteli että miten me oltiin tultu Ruotsiin: laivalla vai lentokoneella. Laivalla tottakai ja Jared kysyi kuinka kauan laivamatka kestää. Jäädyimme ja sitten Jared alkoi luetella erilaisia aikoja: 1hour?2hours?3hours?6hours?10hours!? Oltiin vieläkin jäissä mutta Jenna sai soperrettua että noin 10h ja Jared järkyttyi: oh, really? THAT'S WHY WE FLY! Hän vielä lisäsi että mitä helvettiä me oiken teemme laivalla sen 10h ja sitten hän teki hänen legendaarisen ilmeen äänitehosteineen: ”So what do you do on the boat? You’re just like 'uugghh'?” (jaredin ilmettä on vaikea kuvailla, mutta en tiedä ketään joka saisi venytettyä naamansa niin epäsymmetriseen asentoon). Selitimme että laivalla on kivempaa matkustaa kuin lentokoneella mutta eihän ne uskonu sitä :( Jared kuitenkin kysyi että miten meidän laivamatkamme oli mennyt ja oliko jäät aiheuttaneet jotain ongelmia (ME PUHUTTIIN JAREDIN KANSSA ITÄMEREN JÄÄTILANTEESTA!?). Jäädyimme taas koska meidän englanninkielen taidoit eivät riittäneet kuvaamaan jään paksuutta joten vastasimme vain jotakin ”Umm...the ice was OK...:'D” Jared kattoi meitä vähän oudosti, mutta välittämättä siitä hän kertoi kuulleensa jonkun bändin peruuttaneen keikan jään takia ja sanoin kysyvästi että Kent, joka ei selvästikkään ollut tuttu nimi Tomolle&Jaredille. Jared: Kent... what? Saara: It's a Swedish band. Jenna: A Swedish ROCK band. Puhuttiin Kentistä vielä vähän aikaa ja tämän jälkeen Jared kysyi Tomolta, jos huoneeseen olisi tulossa lisää ihmisiä ja Tomo vastasi että myöhemmin, ja kääntyi katsomaan meitä sanoen ”Whatever, looks like you’ll be getting a VIP meeting” ja samalla Jared alkoi laulamaan jotain itsekeksittyä laulua, joka meni jotenkin ”just the 4 of us... and rob...rob rob lalaaa" Rob oli siis se kiltti kameramies joka vei meidät alas ja se kuvas KOKO backstagetapaamisen.
Anyways,Tomo siirtyi pöytien luo ja kysyi, jos halusimme istua (”shall we sit?”). Herrasmiehenä hän siirsi meille tuolit valmiiksi ja tuli istumaan meidän viereen. Jared taas seisoi pöydän vieressä ja selaisi blackberryään niin keskittyneesti ettei aina huomannut mitä me teimme. Tomo kysyi vielä että mitä mieltä olimme keikasta ja vastasin että ”it was great! the audience was crazy though... at one point we all just fell down, not sure if you saw it?’ ja Jared vastasi jotain fiksua mitä en enää muista. Istuimme siinä hetken kunnes Tomo katsoi mua silmiin tooosi kauan ja alkoi selittää että hän oli 100% varma että oli nähnyt mut jossain aikasemmin. Vastasin ihan pokkana: ”you know what? …I think I remember you too” ja Tomo nauroi. Jared kertoi jossain vaiheessa tapaamista muistavansa Jennan jostakin ja Jenna alkoi luetella eri keikkoja missä me oltiin oltu mutta Jared sanoi vaan koko ajan ”No not that one” Jenna: Helsinki? Jared: ...Noo.. (Helsingin keikka oli Jennan ensimmäinen 30stm keikka ja Jared väitti nähneensä sen ennen sitä. Bullshit darling:) Anyways, kerroimme että olemme nähneet 30STM:n ennenkin ja tämä on 4. keikkamme ja puhuttiin lisää keikkamatkoista. Tomo alkoi puhumaan randomisti John Mayerista (huone oli täynnä John Mayer keikka julisteita) ja hän sanoi että Johnilla näyttää olevan keikka täällä, juuri sillä pienellä lavalla joka oli myös huoneessa. Sitten Jared sanoi jotain että Tomo on John Mayerin #1 fani ja molemmat nauroivat. Hän tuijotti hetken blackberryään ja vaikutti hieman huolestuneelta. Hän alkoi lukea juuri saanutta sähköpostiaan (joka oli hemmetin pitkä) ja siinä joku kehui häntä joka toisessa lauseessa ja kertoi siinä ohessa jättäneensä EMIn. Tomo ja Jared katsoivat toisiaan järkyttyneinä ja mongersivat ”Oh,... wow..” he näyttivät huolestuneilta mutta sivuuttivat kuitenkin asian. Sit Jared alkoi selittää yhtäkkiä Lostprophetsin laulajasta ja kuinka tämä oli puhunut paskaa hänestä ja kysyi myös meiltä että tiedämmekö me asiasta mitään ja vastasimme ”Yeah we've heard about it” ja Jared: ”Do you know why?” ja me: ”No idea” ja Jared taas: ”It's just weird because I've never even met the guy” ja kysyi taas ”Well do you like them?” ja hymyili ilkikurisesti silleen että jos olisimme vastanneet ”yes” olisimme todennäköisesti saaneet turpaan. (no ei nyt ihan mut ois ainaki heitetty ulos :) Mutta kumpikaan meistä ei kuuntele mitään hemmetin Lostprophetisia joten selvisimme ehjin nahoin.
Tämän jälkeen Jared alkoi selittämään erittäin syvällisiä asioita. Hän selitti varmaan viitisen minuuttia todella hienoja ajatuksia eri asioista. Harmittaa kun ei muista tarkalleen mistä Jared puhui koska se kuullosti niin uskomattomalta että miten joku osaa ajatella sillä tavalla. Jared osaa olla myös melko pelottava kun hän seisoo puolen metrin päässä ja tuijottaa silmillään pitkän tovin ja kysyy, jos ymmärsit asian, mitä hän juuri selitti. Siinä sitten vain änkyttää jotain [paskalla englannilla] vastaukseksi että ’yes,yes’. En olisi ikinä uskonut että hän näyttäisi tuonkin puolen itsestään fanien seurassa. (oltiin ihan otettuja että Jared puhui meille vakavistakin aiheista ja oikeesti halusi meidän tietävän ja ehkä jopa oppivan jotain.)
Anyways,takaisin tarinaan. Jared alkoi flirttailla Jennan kanssa . Ensiksi Jared tuijotti Jennaa hymyillen (-jenna punastui ja tunsi olonsa kiusalliseksi-) ja alkoi sitten selittää pehmeällä äänellä, että Jennalla on ”beautiful eyes, yeah, very pretty… like a wolf! I had a wolf once *jared näytti erittäin ylpeältä kertoessaan sudestaan*…well a dog actually” ja sitten Tomo lisäsi ”Yeah, I miss him!”. Yritimme esittää yllättynyttä niin kuin emme olisi ennen tietäneet Jaredin ”sudesta”, Judaksesta. Jared alkoi taas kiusata Jennaa katseellaan ja otti Jennan kädestä kii, hymyili, ja sanoi flirttailevalla äänensävyllä ”You know what? You should get a tattoo. Let me make one for you”. Hän alkoi kääriä jennan hihaa (mitä oli erittäin vaikea saada ylös ja jenna joutui auttamaan vähän) ja kirjotti nimmarin Jennan käsivarteen hopeisella tussilla ja kysyi sitten myös multa, jos halusin tatuoinnin ja vastasin ”Yeah sure!”. Jared kääri hihani ja otti kädestäni kunnon (mutta silti erittäin hellän) otteen jotta saisi kirjoitettua nimmarin siististi). Ajattelin kokoajan vain et hahah kosken sen sixpäckiin (en ollut nukkunut moneen yöhön, aion siis syyttää sitä). Justjoo saara :) äläs nyt jenna:D
Nyt tulee paras osa:
Jared: So how old are you?
Saara: I'm 15.
Jared: (jos sillä olisi ollut vettä suussa se olisi luultavasti purskahtanut ulos samantien) What!? Holy Shit! NOO WAAY! Come on, you’re joking!… Jesus Christ. Well you don’t look 15!!
Saara: thanks... I guess?
Hän kysyi saman myös Jennalta ja järkyttyi uudestaan ja sanoi tomolle: holy shit, we just flirted with..[minors?] Jared kysyi että seuraammeko me heitä yksin keikoilta keikoille ja vastasimme että kyllä,tavallaan.
Jared: You're crazy! Do your parents even know you’re here!?
Saara: No. *Jared näyttää järkyttyneeltä, once again* …Just kidding, we’re here with my mom.
Jaredin järkytys helpottui lievästi ja me puhuttiin tässä välissä jotain mitä en muista niin hyvin mutta tämän jälkeen hän kysyi:
So how did you find out about 30secondstomars?
Saara: I saw the kill from MTV… I was like 11 back then. Jenna: The Kill from MTV
Jared: Oh my god, that’s just crazy… you probably thought like ‘what the hell are those weirdoes doing.’
Saara&Jenna: Yep pretty much something like that :)…
Saara: You know what? You should play stranger in a strange land more often, a lot of people would really like to hear it.
Jared vastasi kylmästi: NO.
Saara: Oh come on, it’s the best song on the record!
Jenna: Yeah! I agree!
Jared: Really, you think so? Well we’ve played it before and big audiences don’t like it. They just stand there like *jared ja tomo esittävät tylsistynyttä yleisöä SIASL:n aikana* Sanoin että se ei ole totta ja siitä tuli lopulta väittely Jaredin&Tomon kanssa :) Ei muisteta miten väittely päättyi... (ehm taidettiin hävitä, mutta jaksettiin pitää kantamme aika kauan!)...mutta sen jälkeen jared uteli miten K&Q menestyy Suomessa. Kerroin että se on ollut paljon esillä tv:ssä mutta radiosta en ole ihan niin varma. (S: I don’t really listen to the radio so I don’t know). Jared alkoi selittämään jotai että nojoo, mitä iloa radiosta on nykyään kun kaiken voi tehdä koneen avulla [insert pitkät selitykset tietokoneista]. Hän myös pyysi meitä äänestämään This Is Waria radio 1:ssä. Hän kysyi että olemmeko saaneet siitä Transmissionia ja vastasimme myöntävästi. Jared sanoi että on hyvin tärkeää äänestää sillä muuten he eivät tee keikkoja enää Lontoossa (miks vaan lontoossa?). Sitten sanoin, että ainahan Helsinkiin voi tulla ja syntyi taas ”väittely”. Jared kiusasi meitä että jos he eivät esiinny Lontoossa, he eivät myöskään voi tulla Helsinkiin. Hän katsoi minua suoraan silmiin ikuisuuden ja kysyi ”Can you promise me to do that?” ja jatkoi sitten tuijottamista (Tomo&Jenna istui siinä vieressä nauramassa Jaredin tempulle sillä välin kun mä kärsin). Vastasin ”yes” mutta Jared katsoi minua vieläkin silmiin ja kysyi uudestaan ”you promise?” ja vastasin ”Yesyes!” (taisin myös änkyttää jotain hiljasemmalla äänellä että ’stop, you make me blush!’ ja käänsin pois katseen kaikista)- Lopuksi katsoin Tomoa joka vieläkin nauroi Jaredin tempulle. Kiitti vaan. Tämän jälkeen Jared kysyi samaa Jennalta mutta Jenna säästyi hänen piiitkältä tuijotukelta (lucky bastard).
Yhtäkkiä huoneen ovi avautui ja äänekkäät church of marsilaiset saapuivat pilaamaan meidän hienon hetken. Me istuttiin silti vielä pöytien ääressä mutta Jared alkoi tervehtiä muita mutta Tomo sanoi ”Whatever, I'll hang out with you guys” ja jäi istumaan meidän kanssa. Puhuttiin vielä jotain Tomon kaa mitä en valitettavasti muista. Meidän ympärillä pyöri koko ajan paljon ihmisiä ja jotkut tulivat pyytämään Tomon kanssa kuvia ja nimmareita ja joku muija tuli vielä antamaan jotain hemmetin suihkugeeliä mistä tomo ei tees tykännyt.(tomo osaa sanoa asiat suoraan :) Tomo oli nimittäin saanut samaisen geelin jo aikaisemmin MTVltä. Sitten Tomon oli pakko nousta paikaltaan ja alkaa antaa kuvia/nimmareita ja sanoin Jennalle: "damn! why didn’t we ask for pictures?!" ja Tomo kääntyi meitä päin ja sanoi jotain ”anything for you guys, I'll be right back” ja hymyili silleen vinkvink :D. Me jäätiin sit istumaan vielä siihen vähäksi aikaan ja yritettiin tajuta mitä viimeisen puolen tunnin aikana oli tapahtunu. Lopulta mekin meninne hakemaan nimmareita ja kuvia. Jenna meni eka Jaredin luokse ja pyysi kuvia ja jared sanoi antavansa meille mielellään kuvat:
(Jenna) Jared kaappasi mut sen ”syliin” ja kuiskasi hiljaa jotain ”You’re my favorite” (wtf Jared)
(Saara) Jennan jälkeen mäkin pääsin kuvaan Jaredin kanssa ja yllätys yllätys se teki saman tempun mulle kuin jennalle ja kutitti mua koko ajan!! (Aloin tietenkin nauraa ja ryhdistäydyin sekunttia ennen kuin kuva otettiin). Sitten mentiin takaisin pöydän ääreen sillä jennan oli otettava sen yearbook sen laukusta (sillä oli ihan vitusti kamaa messissä jotka se oli levitelly siihe pöydälle, way to go). Mentiin sit takaisin Tomon luo ja pyydettiin nimmareita. Sitten tomo pyysi yhtäkkiä kynää ja kenelläkään ei ollut oikeaan tarkoitukseen sopivaa ja sanoin (melkeen huutaen) että ”SHE HAS ONE” ja osoitin Jennaa. Jenna alkoi samantien kaivaa kynää laukustaan ja oli jo ottamassa sen laukusta kun hän huomasi ettei se ollutkaan kynä! (en ees nauranu).
(Jenna) Annoin Tomolle vahingossa mun huulikiillon! Huomasin mun mokan ja sanoin: ”DAMN!” mutta olin jo antamassa sitä Tomolle niin en voinut enää perua tapahtunutta ja Tomo&Saara alkoi nauraa mulle. Tomo otti huulikiillon multa ja avas sen ja leikki että oli laittamassa sitä huuliinsa ja kysyi samalla: does it look good or smell good?, vastasin ylpeänä ”BOTH” :) Vihdoin kuitenkin sain kaivettua sen oikean kynän ja saatiin nimmarit ja siirryttiin taas Jaredin luo. Annoin yearbookkini Jaredille joka sitten kommentoi tyhjää sivua: You should get more people to sign your book! Ja meinasin vastata että katsoppas edellisiä sivuja (jotka on ihan täynnä kuvia ja tekstiä) mutta jotenkin muun pää oli ihan tyhjä ja en saanut sanottua sitä joten mongersin jotain ”Yeaaah.” ja kiitin nimmarista.
Sitten mentiin taas tomon luo (joo ei ravattu yhtään tomon ja jaredin välissä) ja pyydettiin kuvia. Tomo nappas mut oikein kunnolla sen kainaloon ja rutisti tosi kovaa että nousin melkein ilmaan enkä saanut happea ja voitte kuvitella minkälainen kuva siitä sitten tuli. Oli Saaran vuoro ja hän sai ihan samanlaisen rutistuksen :) Jossain vaiheessa tän jälkeen Tomo alkoi kaivaa sen taskusta sen käyttämiä guitar picsejä ja ihmisä alkoi tietenkin heti kerääntyä sen ympärille. Tomo alkoi selittämään niistä, että se muka tunnistais jokaisesta picistä, että millä keikalla se on käyttänyt sitä. Tomo onjensi yhden piceistä mulle mutta ei kuulemma muistanut miltä keikalta se olisi. Hän antoi niitä myös muutamalle toiselle onnekkaalle. Kun Tomolla oli enää yksi pic jäljellä ja kaksi ihmistä (saara ja joku jätkä) jotka ei ollut saanut vielä piciä hän päätti ratkaista pelin arpomalla ja heitti picin lattialle jonne saara oikeen syöksyi ja melkeen sai sen mutta se jätkäkin sai jotenkin siitä picistä otteen jolloin päätin tulla vähän auttamaan Saaraa ja menin lattialle mutta se jätkä sai sen silti ja huudettiin: Daaamn! ja alettiin tottakai nauraa sille miten säälittäviä ollaan (se jätkäkin repes siin meiän vieres).
Sitten pojat olivatkin jo tekemässä lähtöä ja huomasin että Shanin lahja oli vielä antamatta ja pyysin jos saara ois juossut jaredin perään (hehee) ja pyytänyt antamaan lahjan Shanille, koska sillä on parempi englanti kuin mulla, mutta Saara ei oikeen innostunut asiasta jolloin päätin rohkaista itteni ja menin sitten ite jaredin luo joka vähän hämmästyy kun ilmestyin yhtäkkiä sen luo mutta hymyili ja sanoi jotain ”Oh hi again!” ja alkoi tuijottaa hymyillen suoraan mun silmiin mikä sekoitti mut taas mutta sain sanottua ”Can you give these to Shannon?”ja Jared vastasi hymyllein: To shannon, yeah, of course!... and oh you gave me these as well? that's so sweet of you! ( se huomasi vasta että sen lahja oli sen kädessä kun sanoin että voiko se antaa shanin lahjan shanille lol) ja jared sanoi että haluaa antaa mulle halin (en edes yrittäny halata sitä mutta se halas mua tihii) ja lopuksi vielä kiitti mua ja mäkin taisin kiittää sitä ja sanoin myös samalla että ”well, see you in Helsinki next time!) ja jared alkoi selittää jotain: Helsinki? Jenna: Yeah in HELSINKI (painostin oikein että jared osais lausua sen oikein) ja Jared: Oh in Helsinki yeah! Ja hymyili mulle. Sitten menin taas Saaran luo ja aloin selittää sille et näkiks se just mitä tapahtu (hehe en ollu yhtää innostunu). Jared ja Tomo sitten lähti ja jared vilkutti meille ja katto meit vielä silleen vinkvink style ”See you in Helsinki”.
(Saara) Sit kaikki olikin yhtäkkii ohi ja me mentiin ulos sieltä huoneesta ja me saavuttii narikkaan ja alettiin kelata tapahtumii ja oltiin ihan taivaissa. Sit mentiin innostuneena ulos ja alettiin miettiä että minne suuntaan pitäis oikeen mennä ja mentiin tottakai ihan väärään suuntaan ja kulkemista ei auttanu se että kaikki tiet oli ihan jäässä ja meil oli korkkarit ja meinattiin kaatuu kokoajan ja kaikki ohikulkijat vaa nauro meille (naurettiin kyllä itsekkin). Sitten viimein autossa pälätettiin koko ajan äidille mitä kaikkee oli tapahtunu ja sitten ”kotona” aloin heti kirjottaa kaiken tapahtuneen paperille että tätä vois muistella vielä vuosien päästä. (tätäkään tekstiä ei ois syntyny ilman mun muistiinpanoja!)
Lopulta mentiin sit nukkuu joskus aivan liian myöhään ja saatiin muutama tunti unta ja aamulla lähtö satamaan ja laivalle. Laivalla sitten istuttii kahvilas ja huomattiin kun SDC:n jätkät kävelee siitä ohi ja luulin että se olisi vain joku hallusinaatio, koska olin nukkunu niin vähän mutta siinähän ne oli oikeasti oli :) Ei bongattu niitä muuten sitten laivalla paitsi turussa ja juteltiin niiden kanssa!. ...SDC:N KANSSA JUTTELEMASSA TURUN SATAMASSA?! JUST JOO. marssien keikkakamatkin oli kuulemma ollu samalla laivalla (siis omg).
(jenna) Oltiin sairaan väsyneitä vieläki ruotsin jälkeen ja oltiin kotona vasta keskiyöllä ja olin saanu jonku flunssanki viel ruotsista nice. Saarallakin oli kivoja hermoromahduksia 24/7 (viikon unenpuute, sen siitä saa) ja se raivos kokoajan kaikille :P. Mut anyways kelattiin Saaran kans että Jared ja Tomo varmaan muistais meidät sit Stokkan signingis mut Jared vaan jääty totaalisesti meidän edes ja tuijotti pitkään ja sanoi moi 4 tai 5 kertaa. (nii jäi nyt salaisuudeks et muistiks se meiät vai ei)
Helsingin keikka oli loistava vaikka se olikin vähän lyhyt. Oltiin eturivissä aika keskellä, ihan jees! Koko tää IntoTheWild kokemus oli mahtava, saatiin muutaman viikon sisällä nähä marssit 3 kertaa, SDC 3 kertaa, LostAlone kerran ja Carpark North 2 kertaa. Shoppailuu Belgias, sekoiluu Ruotsis, Läskitystä laivalla – mikä sen parempaa?
Pakko vielä sanoa tähän loppuun että me ollaan unohdettu ainakin puolet siitä mitä backstagella tapahtui, tässä on vaan kaikki mitä just nyt tuli mieleen :)
ja tässä vielä jonkun rändomin video backstagelta (istuttiin tossa vaiheessa vielä Tomon kaa): http://www.youtube.com/watch?v=3o4LgoVVnn4
